maanantai 28. kesäkuuta 2010

Kuvan tekninen laatu? Mitä se on?

kiiltomato, kuvattu 29.06.2010. Kuva: Henrik Kettunen
En ole mikään varsinainen kouluttaja. Kirjoitan ensisijaisesti kuvatoimistoyrittäjän näkövinkkelistä. Saanen anteeksi jos puhun jonkun mielestä hepreää, tai olen liian tyly. Ainakin minun mielestäni palaute on puolin ja toisin aina tervetullutta! Kirjoitukseni kumpuaa kaikista niistä asioista, mitä käyn läpi kun kirjoitan kuvapalautetta etenkin uusille kuvaajille, joilla on kiinnostusta tarjota omia kuviaan myyntiin. Into on hyvä asia, kunhan se ensisijaisesti kantaisi kehittämään kuvaajan valokuvaamiseen liittyviä taitoja ja osaamista pidemmällä juoksulla. Normaalisti into, on sellaista että se saa harrastajan tekemään hankintoja ja sen jälkeen umpimähkään kokeilemaan jotain sillä kuvitelmalla että taidot on, mutta että kalustossa vain on puutteita.

Jos haluaa saada tietoa kuvan teknisestä laadusta, niin katso kuvaa 100% suurennoksella. Oheinen kuva ei ole tekniseltä laadultaan kovinkaan hyvä, mutta siedettävä, koska aihetta on hyvin vaikea, ellei mahdotonta kuvata lyhyemmällä valotusajalla (matalemmalla herkkyydellä).

kiiltomato 100% suurennos. Originaali 15 mp. kuvattu 29.06.2010. Kuva: Henrik Kettunen

Kuvatoimisto Cartinalle tulee säännöllisesti tiedusteluja valokuvauksen harrastajilta, jotka ainakin kavereiden mielestä osaavat ottaa loistavia kuvia. Kuvaajat ja näiden kavereiden mielestä kuvissa on huomattavaa myyntipotentiaalia, ja niihin on ehkä ladattu suuria odotuksia. Hyvin usein joudun valittelemaan kuvien teknistä tasoa. En tee sitä kiusatakseni tai tekosyynä sille etten olisi kuvista kiinnostunut. Kuvien hyvä tekninen laatu vain on kuvakaupassa pikemminkin itsestäänselvyys, lähtökohta. Jos on kiinnostunut laittamaan kuviaan myyntiin, on parempi ymmärtää että mitä kuvan tekninen laatu tarkoittaa. Jos termit on totaalisesti hakusessa, niin kannattaa varmaan hieman opiskella asioita.

Kuvan tekninen laatu on käytännössä monen muuttujan summa. Siihen vaikuttaa kamera (kennon laatu), optiikka, se miten kuva on valotettu ja se miten kuvaa on jälkeenpäin käsitelty. Kuvaajan taidot ovat usein kuitenkin kaikkein tärkeimpiä. Taitaja kuvaaja saa vaikka pokkarilla oikein hyvätasoisia kuvaajia, siinä missä ammattivehkeitä käyttävä aloittelijan tuotokset on teknisesti niin ja näin. Tämän olemme nähneet lukemattomia kertoja. Parhaimmat ja kalleimmatkaan välineet eivät ole hyvän teknisen laadun tae. Keskimäärin pokkarikuvat ovat kuitenkin aika reilusti heikompia kuin järkkärikameroilla otetut kuvat. Hyvissä olosuhteissa otetut kuvat on keskimäärin parempia kuin vaativissa olosuhteissa otetut. Hyvissä olosuhteissa surkeinkin kuvaaja voi saada on kohtuullisia kuvia, jopa vaatimattomalla kalustolla.

Haluamme korostaa kuvien teknistä tasoa, sillä kuvatoimistosta ostetaan kuvia hyvin usein varsin vaativiinkin tarpeisiin. Joskus asiakkaat tarvitsevat vain joitain elementtejä, eli siitä kuvapankkiin ladatusta kuvasta halutaan käyttää vain hyvin pieni osa, ja yllättävän isona. Siksi digijärkkärikuvat eivät voi koskaan olla teknisesti liian hyviä. Monilla kuvatoimistokuvaajiksi halukkailla on ihan hyviä aiheita, visuaalisia nättejä kuvia - mutta kuvat ovat teknisesti vähän niin ja näin. Onko tarkennus edes kohdillaan? Originaalikuvaa ei mieluiten saisi terävöittää, ja 100%:n suurennoksella katsottuna kuvan pitäisi olla hyvälaatuinen. Se, että onko kuva tekniseltä laadultaan hyvä, on kuvakaupassa kriittinen kysymys, mikä ratkaisee että tuleeko kaupat tai joutuuko asiakas pettyneenä jatkaan sen sopivan kuvan etsimistä. Pienennetyistä kuvista saa monesti paremman vaikutelman, kuin mihin originaalikuvan laatu käytännössä riittää.

Tekninen laatu tarkoittaa mm. siis sitä, että kuva ei kohise, eli kuva on otettu alhaisella asalla tai sellaisella kamerarungolla joka korkeammilla herkkyyksillä (esim. iso 2000) asetuksilla ei vielä kohise liikaa. Jos kuva on otettu alhaisella herkkyydellä, mutta alivalottaen, ja kuvaan on jälkeenpäin lisätty kuvankäsittelyssä valoisuutta tulee kuvaan hieman vastaavaa kohinaa kuin jos olisi kuvattu korkealla asalla. Kohinaa voidaan poistaa kohinanpoistohjelmalla, mikä tekee kuvan pehmeämmäksi. Kohinanpoisto hävittää kuvasta yksityiskohtia, se jää aina osin näkymään, ja sitä voi tehdä vain rajallisesti.

Kuvan laadun kannalta on aina suotavampaa että mitä paremmin kuva valotetaan, ja mitä vähemmän sille tarvitsee jälkeenpäin tehdä karkean luokan korjauksia. Photoshoppaaminen ei ole sellainen ihmelääke mikä parantaa ihan mitä vain. Olennaisinta on hyvä valo, sopiva optiikka ja oikea valotus. Monet kuvaajat kuvaa raakamuotoon, ja saavat siitä helpommin kuvalle perussäädöt. Osin tätä puoltaa se, että raakakuvissa on laajempi dynamiikka. Suoraan jpg:lle kuvatuissa ruuduissa on vain 8 bittiä. Raakakuvat voivat olla joko 12 tai 14 bittisiä, eli niissä on enemmän värejä ja sävyjä, joskin ovat huomattavasti jpg-kuvaa raskaampia. Raskaampien kuvien siirtelyyn ja prosessointiin menee yleensä enemmän aikaa. Valmiiksi säädetyt kuvat pääsäntöisesti muutetaan kuitenkin jpg-kuviksi, eli 8 bittisiksi, mutta yleensä vasta sen jälkeen kun kuva on saatu halutun näköiseksi. Raakakuvan laajempi dynamiikka mahdollistaa paremmin värien ja haluttujen sävyjen esiin kaivamisen.

Yksityiskohdat eli kuvan tarkkuus on myös kiinni optiikasta. Laadukkaat optiikat piirtävät paremmin kuin halpislasit. Objektiiveissä voi olla yllättävänkin suuria eroja. Kiinteän polttovälin objektiivit piirtää yleensä paremmin kuin zoomit. Monet kiinteät polttovälin objektiivit on hinta-laatu-suhteeltaan aivan loistavia. Ammattitason zoomit ovat usein varsin hyviä. Samaa ei voi sanoa halvimmista zoomeista. Halpiszoomit on yleensä se kaikkein huonoin vaihtoehto, eli niille, jotka eivät jaksa kuljettaa eri vaihtolaseja repussaan kuvausreissuillaan. Zoomit on halpoja ja käytännöllisiä, ja suurimmaksi osin piirtävät huonosti, tai vielä huonommin. Halvat zoomit vaatii kuvaajalta yleensä perehtymistä ja viitseliäisyyttä jos niillä haluaa teknisesti hyviä kuvia. Halpa ei aina ole huonoa, eikä kallis ole automaattisesti hyvää.

Jos kamerarunkojen kohinassa ja optiikassa on eroja, niin aivan valtavia eroja on myös siinä miten niitä käytetään. Normaali nyrkkisääntö on se, että ääriarvoissa lasit piirtää aina pehmeästi. Eli jos halpiszoom -objektiivin valovoima on f 4-5.6, ja jos kuvaa jollain automaattitoiminnolla, miettimättä, niin siellä on herkäästi ääriarvot tapissa. Kaikki kuvat voivat helposti olla suurimmalla aukolla kuvattua f 4 ja valotusaika 1/2000, eli pehmeätä tai todella pehmeitä. Ja mitä pidemmällä polttovälillä on kuvattu, niin sen suttuisempia kuvat ovat. Halpis-zoomit, eli ne kittilasit mitkä helposti myydään sen halpisdigijärkkärin mukana, antaa kuitenkin ihan kohtuullisen kuvanlaadun. Toisaalta ääripään polttoväleillä ja täysillä aukoilla esim. laajispäässä, kuvat on taas hyvin pehmeitä - etenkin kuvan reuna-alueilla. Kaikki lasit, oli ne ammattitason objektiiveja tai halvempia versioita, on niissä piirto parhaimmillaan silloin kun aukko on siinä 8-10 korvilla. Sitten jos objektiivia himmentää tappiin asti, niin syväterävyys kasvaa, mutta piirto taas pehmenee. Se, että millä aukoilla objektiivi piirtää parhaiten, eli antaa terävintä kuvaa, on sellainen objektiivikohtainen kysymys. Se, että miten milläkin objektiivilla kannattaa himmennellä selviää osin kokeilemalla. Netti on kylläkin täynnä erilaisia objektiivitestejä ja käyriä, mistä lasien piirto-ominaisuuksista voi saada osviittaa.

Jos kuva ei ole tyritty huonolla kameravalinnalla, objektiivilla, tai huonoilla kuvausasetuksilla (valotuksella), niin se on mahdollista toki tehdä myös kuvankäsittelyllä. Kuvaajalla voi siis olla huipputason vehkeet ja kuvauskin jotenkin hyppysissä, mutta jos on todella innostunut kuvankäsittelystä, vailla siihen liittyvää osaamista, niin kuvaustyö ja laitehankinnat hyöty saattaa huonon kuvankäsittelyn myötä valua hiekkaan. Joillain kuvankäsittely on se, mikä jalostaa huonon kameran ja halpiszoomin tuottaman raakileen hyväksi ellei loistavaksi kuvaksi. Toisilla voi olla kuvankäsittelyohjelman perustoiminnotkin hallussa, mutta täysin poskellaan oleva näyttö. Jos kuvat säädetään vinksallaan olevan näytön mukaan, niin kuvankäsittely vie oikeammin ojasta allikkoon. Kannattaa siis myös opetella kuvienkäsittelyn perusteet ja pyrkiä luonnollisuuteen, ja tehdä kuvankäsittelyn sellaisella näytöllä, mikä on kalibroitua tai jonka säädöt on muuten jotakuinkin kohdillaan.

Kuvien tekninen laatu on monen muuttujan summa. Paremmilla vehkeillä toki saa keskimäärin helpommin teknisesti parempaa kuvaa. Taitava kuvaaja pärjäisi halutessaan varsin halvoillakin vehkeillä. Teknisesti hyvien kuvituskuvien tuottamisen ketjussa kriittisiä pullonkauloja on neljä: kamera, objektiivi, valotus sekä kuvankäsittely.

Älä missään nimessä tuudittaudu siihen että ammattivehkeillä, tai muullakaan järkkärillä saisi automaattisesti teknisesti hyviä kuvia. Jos jos joku sanoo, että joku tietty kamera ottaa kuvaajan kuin kuvaajan käsissä "hyviä kuvia", niin hän valehtelee. Eikä ne kamerat mitään kuvia ota, ne on vain kameroita. Kameroissa on isoja eroja. Vielä suuremmat erot on kuvaajissa. Se napinpainaja on se kuvanottaja. Valokuvaajan osaaminen on yleensä ketjun kriittisin pullonkaula - heikoin lenkki! Kuvan keskimääräinen tekninen laatu on siis ensisijaisesti kuvaajan osaamisen mittari. Jos kuvat on huonoja, niin raukkis syyttää vehkeitä.

Fiksu tiedostaa käytössä olevan tekniikan rajoitteet, ja hyväksyy sen - eikä yritä mahdotonta. Toki on monia sellaisia asioita missä vasta erikoisvälineiden avulla saadaan tietyn genren huippukuvat. Hyönteiskuvaus makrolaseilla tai nisäkäs ja lintukuvaus huippuluokan superteleobjektiiveilla voi esim. olla sellaisia missä tekniikka korostuu, ja osaaminen on suhteellisesti ottaen astetta pienemmässä roolissa. Myös nopeasti liikkuvien kohteiden kuvaamisessa tai hämärässä kuvaamisessa voi tarvita hieman normaalia parempaa tekniikkaa. Kovassa vastavalossa kuvaamisessa voi vastavalosuoja olla tarpeet. Myös etulinssi puhtaudella voi olla kriittinen merkitys. Joissain olosuhteissa suotimista on iloa. Joskus ne helposti vain pilaisi kuvan. Monesti vallitseva valo on jotain ihan muuta kuin ideaalia. Salama, ja jostain muualta kuin kamerankengästä ammuttuna, ja taitavasti käytettynä, on se juttu mikä vasta tekee kuvan mahdolliseksi ja hyväksi. Salama lienee valokuvauksen yksi keskeisimmistä apuvälineistä.

Opiskelusta, ja tekniikkaan syventymisestä on valokuvaamisessa pitkällä juoksulla hyvin paljon hyötyä. Äläkä aliarvioi kuvan teknisen laadun merkitystä. Se oli monesti olla yllättävänkin suuri, vaikka ei niin tärkeä kuin itse kuva, kuvan aihe tai kuvan visuaaliset ominaisuudet.

Ja jos joku miettii, että miltä pohjalta minä tällaista tekstiä suollan, ja minkälainen olen itse kuvaajana, niin saapi arvioida joko tutkimalla Cartinassa olevaa kuvatarjontaani, Alamyssatai Gettyssä olevia kuviani tai henkilökohtaisten kotisivujeni tarjontaani.

ps. Oheinen kiiltomato, jonka äsken kuvasin, on ensimmäinen jota eläissäni kuvaan. Viime kesänä mäyräkuvauksen aikaan bongasin yhden. Silloin oli ihan väärät vehkeet sitä sattuma-kuvauskohdetta varten mukana. Nyt kuitenkin vähän pääsin harjoittelemaan.

keskiviikko 23. kesäkuuta 2010

Hirvikärpänen

hirvikärpänen. Kuva: Henrik Kettunen
Ja siitä aiemmasta punkkikuvasta vastaava hirvikärpäs-versio. Joskin tämä on kuvattu parempaa piirtoa ajatellen vähän isommalla aukolla. Lopullinen kuva on yhdistetty viidestä eri ruudusta.

Valokuvamallin sain tutkijoilta, jotka viljelee ja tutkii näitä. Näitä säilötään ja kuljetetaan kylmässä. Lämpimään siirrettynä virkoavat äärimmäisen nopeasti ja löytyvät heti sen jälkeen joko tutkijat, tai esim. valokuvaajan hiuksista. Otin riskin. Olin nopea ja onnekas.

lauantai 19. kesäkuuta 2010

Espoonjoen erittäin uhanalainen taimenkanta elpymään päin

Espoolainen taimen. Trout parr. Kuva: Reijo Juurinen
Minulla on takana melkein 10 vuoden kuiva kausi, etten olen lainkaan kalastanut perholla. En nytkään ihan omatoimisesti ryhtynyt tuumasta toimeen, mutta kun samassa talossa asuu eräs nuori 13 vuotias ja innokas perhokalastajan alku, jolla on vailla kyytiä minkäänlaisille perhokalastuspaikoille. Käytiin ihan tutustumisen näkövinkkelistä Espoonjoen Glimsin haarassa.

Alue ei ole ainakaan minun tietääkseni luokiteltu lohi- ja siikapitoiseksi, koska taimen ei tiedettävästi lisäänny siellä. Muussa tapauksessa se olisi luokiteltu lohi- ja siikapitoiseksi vestistöksi, rannat laputettu, eikä siellä saisi edes mato-onkia, saati millään muullakaan välineellä pyytää. Normaalisti siellä siis on mahdollista saada ahventa, salakkaa, särkeä ja lahnaa. Yksittäiset isommat taimenet on mahdollisia, jos ovat sattuneet vaeltamaan tähän loppukesän reilusti kuivempaan Glimsjoen haaraan. Aluehan on ainakin aikaisemmin kärsinyt pahasti kuivuudesta. Mansikkaviljelyssä oli joku vuosi takaperin siirrytty uudenlaiseen kastelujärjestelmään, jossa vedenkulutus ei ole ihan niin suurta kuin aiemmin. Olisikohan mansikkapinta-alakin hieman vähentynyt. Glimsinjoen valuma-alue on hyvin pintavesi-voittoista ja senkin takia on kärsii herkästi kuivuudesta.

Vähän ennen kuin tultiin joelle sanoinkin Kasperille, että jos on oikein hyvä säkä käynyt, niin nytten teoriassa pitäisi olla mahdollista että taimen on alkanut lisääntymään tässäkin haarassa. Vesistön muissa osissa esiintyvä taimenkantahan on hiljattain geneettisissä tutkimuksissa todettu perinnöllisesti alkuperäiseksi, ja siten on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi. Tällaisia taimekantoja on Suomessa jäljellä enää noin tusina. Kyse on siis hyvin suuresta harvinaisuudesta ja arvokkaasta taimenkannasta.

Ihan ekoilla heitoilla perhoa tavoitteli yksi kala, joka tuntui selkeästi ahventa agressiivisemmalta. Vähän myöhemmin sain reilun 100 grammaisen ahvenen. Pian sen jälkeen perhooni tarttui sellainen 17 senttinen villi luonnontaimen. Olin suuresti yllättynyt. Sellaisen tunnin kalastamisen aikana minulla oli perhossa kiinni vielä ainakin yksi sellainen tärppi joka on voinut olla taimenen. Lisäksi joesta löytyi selkeästi kaksi sellaista hyvin puhtaan oloista hyvälaatuista kutusoraikkoa. Sellaisia siellä ei ole aiemmin ollut. Ainakin minun silmiin joen luonnontila on selkeästi muuttunut taimenelle reilusti aiempaa paremmaksi. Kunhan ei kuivaisi liikaa. Varmaan käyn tuolla tänän kesänä useamman kerran ottamassa asiasta tarkemmin selvää.

Aikoinaan kun edellisessä elämässäni olin noita taimenen elvyttämisprojekteissa mukana, Taimeninstituutti ry:n juttuja vetämässä, niin sähkökoekalastettiin tätä Glimsinjoen haaraa useamman kerran tutkimustarkoituksessa. Koskaan ei olla saatu ko. haarasta varmuudella peräisin olevia luonnonpoikasia. Tehtiinhän me siellä kutusoraistuksia vuonna 1995. Sattaapi meidänkin tekemisillä on pienenpieni positiivinen vaikutus siihen, jos tilanne onkin nytten paranemaa päin. Tämä kyseinen taimenhavainto olis siis yksi erittäin positiivinen merkki paremmasta.

Vaikka Glimsinjoella saa vissiin teknisesti kalastaa viehekortilla ja onkia vaikkapa madolla, niin vesistön taimenkanta on hyvin ainutlaatuinen ja erittäin uhanalaiseksi luokiteltu. Jos taimen lisääntyy joessa, niin kaiken järjen mukaan ko. joki pitäisi luokitella lohi- ja siikapitoiseksi, jolloin mato-onginta ja viehekorttikalastus loppuisi. Toisaalta ei halunut TE-keskus aikoinaan luokitella Monikonpuroakaan lohi- ja siikapitoiseksi, vaikka sieltä ennen sitä erästä luvatonta ojitusta ja luvallista laajempaa mylläystä saatii hyvinkin runsaasti luonnonpoikasia. Kalaviranomainen on vissiin enempi kiinnostunut perinteisen kevätsärjen mato-onkikulttuurin turvaamisesta - tai jotain.

Niin kauan kun siellä vielä saa kalastaa, ja joku sattumakalastaja sinne eksyy, niin on äärimmäisen suositeltavaa laskea kaikki taimenet takaisin. Joki on puromainen ja hyvin puskainen, eli niukan veden aikaan hyvin vaikeasti kalastettavissa. Meritaimenen lakisäteinen alamitta on 50 senttiä. Kaikki alle 50 sentin mittaiset taimenet on siis Espoonjoella joka tapauksessa viipymättä laskettava takaisin.

ps. Tällä kertaa minulla ei ollut kameraa mukana. Sitä virhettä en tee toiste.

--

täydennys: pikaisella googlaamisella löysinkin tiedot siitä että parin vuoden takaisissa sähkökalastuksissa olisi ko haarasta saatu jo jonkin verran luonnonkudusta peräisin olevia taimenenpoikasia.

tiistai 15. kesäkuuta 2010

Makrolasilla + makrosalamalla punkki-kuvia

castor bean tick - sheep tick. Photo: Henrik Kettunen
Tänään oli sellainen rako kalenterissa ja sääkin, etten voinut olla tekemättä ensimmäisen punkkikuvaus testiä. Kuopuksen valkoinen kylpytakki lätkämailan jatkeeksi ja eräälle lähiruohikkolle vartiksi huiskuttelemaan. Pari punkkia sieltä tarttui "pyydykseeni" - ja pääsi purkkiin. Onhan noi viheriöt täynnä kaikenlaista öttiäistä, mutta kun oli se asiakkaan akuutti punkkikuvatarve. Toinen punkki oli tosin yhdestä jalasta amputoitu, tai jotain. En kelpuuttanut kuvausmalliksi. Yllä oleva kuva on eka punkkiharjoituskuva. Alla oleva ruohokuva on toisesta kokeilusta.

puutiainen+roikkuu+ruoholla. Kuva: Henrik Kettunen

Testimielessä kuvasin 65 mp-e makrolasilla ja sen kanssa M-24EX salama. Kuvasin lähinnä 4-5x-kertoimella ja aukko 10-16. 5x-jatkella oli jo pikkusen vaikeata saada kaikki raajat kerralla kuva-alalle. Siksi piti loppua kohti tiputtaa 4x-kertoimeen. Himmennyksellä halusin nähdä, että kuinka pehmeäksi kuva menee. Pitääpi vielä kokeilla että miten piirto paranee jos ei himmennä ihan noin paljon. Ekassa kuvauksessa hain maksimaalista syväterävyyttä. f 16 on tuo lasi tappiin himmennettynä. Kuva oli yllättävän pehmeä. Kuvaa joutuu jälkeepäin aika paljon terävöittää jotta olisi kiva oloinen. Erityisesti pienennyksen jälkeen kuva alkaa olemaan minun makuuni. Aukolla 8 kuvattuna lasi antaa jo varsin hyvän piirron, vaikkakin terävyysalue on luonnollisesti jo aika paljon kapeampi.

Kun laitoin punkin valkoiselle paperille se lähti heti melkein juoksemaan. Varsinainen ruumis (peräosa+pää) on ehkä noin 1,5 milliä pitkä. En voi sanoa että olisi varsinaisesti ollut vaikea kuvattava kohde tai toi lasi käsiteltäväksi. En tosin voi sanoa että se olisi ollut mitenkään helppoakaan. Sopiva haastavaa. Korrelle sijoitettuna punkki tahtoo hyvin pian tiputtautua siitä pois. Punkin kärsivällisyys on hyvin heikkoa.

Salamassa on ohjausvalo, mikä helpottaa tähtäämisessä huomattavasti. Toisaalta se saa punkin haluamaan pois. Punkki välttelee valoa, ja purkii pikemminkin varjoon. Punkin kuvaaminen on siis kaikkea muuta kuin helppoa.
Päädyin tähän salamaan ihan vain koska siinä on valon kulma on säädettävissä. Olen joskus lainannut yhdeltä tutulta sitä rengassalama-vaihtoehtoa, eikä se vakuuttanut. Ruohonkorsikuva on otettu salamalla niin että varsinaisen salaman ja kameran välissä on yksi jatkopiuha. Varsinaiset salamat on otettu irti kiinnitysrenkaasta. Kumpikin pikkusalama on kiinnitetty omaan pikkujalustaa, jossa oikean puoleinen salama tulee enemmän sivusta, ja vasemmanpuoleinen pikemminkin jyrkästi ylävasemmalta. Periaatteessa tähänkin olisi voinut lisätä 580ex, jolla olisi valaissut taustaa, jos siellä vaikka olisi ollut kasvillisuutta. Tällä kertaa vielä tällainen studiomainen pelkistys.

Ainakin äkkiseltään arvioituna tuntuu siltä, että tällaisella minikohteiden makrokuvaus ilman salamaa edellyttää joko hyvin korkeita herkkyyksiä, tai vaihtoehtoisesti jalustan käyttöä ja äärimmäisen pitkiä valotusajoilla. Juoksevien kohteiden kuvaamisessa jalustasta ja pidemmästä valotusajasta ei oikein ole iloa. Haastavaa ja kiinnostavaa alkaa etsimään monenlaista pikkuruista "uutta" kuvattavaa.

Seuraavaksi olisi vissiin tarkoitus kokeilla hirvikärpäsen kuvaamista.

keskiviikko 9. kesäkuuta 2010

Akuutteja pystykuvatarpeita

Eräs energia-alan asiakas etsii kansikuvaa missä olisi ihmisiä etualalla, esim. lapsia rannalla ja tuulivoimaa taustalla. Sellaista positiivista yhteiseloa, siis pystykuva.

Toinen asiakas taas etsii edustavaa pystykuvaa kotimaisista kaloistamme. Ainakin yksi hyvä ahvenkuva on löytynyt tarjonnastamme, mutta ainakin 10 muuta suhteellisen runsaslukuisesta luonnonkalastamme kaivattaisiin teknisesti hyvätasoinen kuva. Voi olla akvaariokuva, tai oikeasti uppeluksissa kuvattu.

Kolmas asiakas etsii hyvällä makrolasilla ja esim. makrosalamoilla tai muuten hyvin valaistua ja teknisesti hyvätasoista kuvaa näyttävästä punkista. Ei tarvitse olla pysty. Punkki syvätään. Tiedosto saisi olla aika iso. Tämä punkkikuvatarve ei ole ihan niin hengenhätäinen. Tämän voisi melkein hoitaa kuvausmiittingin tiimoilta, jos sellaisen järjestäisi sanokaamme joku päivä ensi viikolla.

tiistai 8. kesäkuuta 2010

Huijarit yrittävät kiusata nyt myös suomalaisia valokuvaajia


Hääsuunnittelijana esittäytynyt henkilö halusi varata minua asiakkaansa tarpeisiin. Häiden piti olla juhannuksena Suomessa. Varausmaksun hän lupasi hoitaa pikapuolin. Sitten hän halusi maksaa varausmaksun matkashekillä. Sanoin, etten ymmärrä niistä mitään, mutta vissiin ovat ihan kelpoa valuuttaa.

Jokin aika sen jälkeen tuli viesti missä hän ilmoitti, että on laittanut vähän isomman summan, koska tarvitsee minua ohjaamaan maksun myös artistille. Tämä ratkaisu, koska tiedostonsiirrot rapakon yli on niin kalliita. Ymmärrän varmaan oli hänen perustelunsa tms.. Vastasin siihen jotain, etten noista oikein ymmärrä mitään mistään western union bankin toiminnasta tai muustakaan shekkitoiminnasta, ja että on niin kiirettä etten oikein osaa sanoa miten se onnistuu tai kuinka saan asiaa selvitetty. Tällöin sanoin vaimolle, ettei taida se juhannuksen tienoon hääkuvaus toteutua.

Hääsuunnittelija oli sitten laittanut UPS:lla shekit matkaan. Eilen UPS toi lähetyksen. 200 euron matkashekin sijaan tuli 4 kpl 500 euron matkashekit. Alkaa näyttämään selvältä tapaukselta. Eihän firmat voi ohjata mitään eteenpäin ilman laskuja, tositteita tms..

Minulla on aina ollut epäluuloja shekkejä kohtaan. Niiden saapumisen jälkeen Googlasin hääsuunnittelijan nimellä ja s-postilla. Sen perusteella löysin tällaisen sivuston, josta siis henkilö ja hänen s-postinsa löytyy.
http://www.photographersdirect.com/sellers/email_scammers.asp

Kysyin häneltä tänään ensisijaisesti tietoja hääparista, paikasta ja ajasta. Toisekseen ihmettelin että miten tämä ko. artisti liittyy häihin joihin minua on pyydetty kuvaajaksi. Tänään tiedusteluun en tietenkään saanut mitään vastausta hääparista, paikasta tai ajasta. Viestissä sanottiin, että maksu artistille on kiireinen koska tämä on esiintynyt tänään, ja akuutisti odottaa suoritusta. Kuinka yllättävää.

Jos minä tai joku muu kuvaaja on pirun kiireinen, niin eihän sitä aina välttämättä kerkiä miettimään maalaisjärjellä asioita loppuun. Sitä vain akuutisti hoitaa asioita pois. Huijareihin ei kuitenkaan kannata kompastua.

Uusi ilmiö ja vitsaus suomalaisille ammattikuvaajille. Varmaan kannattaa laittaa sanaa kiertämään, ettei kukaan viaton fotaaja turhaan menetä rahojaan yrittäessään maksaa katteettomilla shekeillä. Jos olisi laittanut rahoja eteenpäin olisin ainakin 1800 euroa köyhempi ja tyhmempi. En ole.

ps. Toisaalta ymmärrän myös, että jos joku kuvaaja on erehtynyt tällaiseen ansaan, ja menettänyt rahoja, niin ehkä ei halua tehdä tyhmyydestään numeroa.

-------------------

Täydentävää tietoa:

Eilen poliisista pyydettiin minua kääntymään pankin puoleen josko he voisivat siellä tutkia että onko tällä katetta / onko aito. Tänään näillä kysymyksillä marssin pankkiin ja kysyn että mikä olisi oikea tapa tällaisen saaneen kuvaajan menetellä, siis jos vahvasti epäilee jonkinlaista huijausta. Virkailija kävi konsultoimassa parempia asiantuntijoita, jotka osasivat heti kertoa että kyse on selkeistä väärennöksistä. Juuri näitä on "nyt todella paljon liikkeellä". Vähän isompi asia siis. Poliisin väärennösyksikkö tms.. on ilmeisesti ottanut asian tutkiakseen. Tämä on siis A) poliisiasia B) uutisjuttu ja C) tärkeä asia kuvaajille varoitettavaksi - vähän niin kuin toissapäivä olin asiaa vahvasti tulkitsevinani. Finnfoto on ilmeisesti työstämässä asiasta tiedotetta.

lauantai 5. kesäkuuta 2010

Pikainen kuvareppari Sipoonkorvesta

Bisapottsberget, Hindsby, Sipoo. Kuva: Henrik Kettunen
On pitänyt jo parin viikon ajan tehdä eräälle lehdelle kuvarepparikuvitus Sipoonkorvesta. Viime viikko oli turhan pilvinen. Tällä viikolla oli perjantai-iltaan asti kiinni muissa hommissa. Jutun kannalta olisi ollut plussaa jos kuvissa olis ollut ihmisiä. Nyt tämä piti saattaa pikaisesti pois. Lehti menee tänään painoon. Siksi oli pakko eilen löytää muutaman kevät-/ YO-juhlan välissä parin tunnin verran aikaa käydä Sipoonkorven kallioilla ja soilla loikkimassa.

Oikeammin pikainen piipahdus raapaisi vain pientä siivua alueesta, tarkemmin sanottuna Hindsby metsää, suhteellisen luonnontilaista kallioista metsä- ja suoaluetta. Byabäckenin puronvarteen ja lehtoon en kerennyt ollenkaan. Yhtä saniaispeittoista sivupuroa sentään kuvasin.

Luonnontilainen puro, Hindsby, Sipoo. Kuva: Henrik Kettunen
Noin kuukausi sitten Hindsbyn metsissä olisi voinut tarkkailla metsojen soidinta. Tällä hetkellä siellä voisi olla pöllöpoikueita liikkeellä, monenlaisia haukkoja ja pienempää lintua. Metsänreunoilla, niityillä riittää monenlaista perhosta ja sudenkorentoja kuvattavaksi. Minun lyhyen kierroksen varrella oli yllättävän paljon nyt jo hieman kuivahtaneen puoleisia korvasieniä. Syksymmällähän metsästä voi löytää enemmänkin haluttuja ruokasieniä.

Suunnitelma Sipoonkorven kansallispuiston perustamisesta on vissiin lausuntokierroksella Ympäristöministeriössä. Lähitulevaisuudessa asia päätynee Eduskunnan ratkaistavaksi. Siltäkin osin alueelta olisi ihan hyvä saada kuvaa. Kysyntä tämän alueen kuville on varmaankin paranemassa.

Mukavan sään vallitessa tuonne menisi mielellään vähän paremmallakin ajalla - esim. Cartina-kuvaajaporukalla retkeilemään. Jos tällainen kuvaajamiitti/ kuvauskohde-harjoitelma voisi kiinnostaa? Ja paikkahan sijaitsee reilun puolen tunnin ajomatkan päässä Helsingistä. Miltäs kuulostaa?

Rehevää lehtoa. Kuva: Henrik Kettunen
Gillermossen, Hindsby, Sipoo. Kuva: Henrik Kettunen
Hindsbyn perinnemaisema, Sipoo. Kuva: Henrik Kettunen
ps. Alueen halki virtaavissa isommissa puroissa tavattiin vielä muutama vuosi sitten erittäin uhanalaiseksi luokiteltu ns. alkuperäinen meritaimenkanta. Koko Suomessa sellaisia on vain tusina. Noin vuosi sitten kirjoitin blogissa siitä miten taimenkannan arkkuun iskettiin se viimeinen naula, ilman että kukaan olisi korvaansa lotkauttanut. sipoonjoen-taimenen-viimeinen-kutupuro. Nyt kanta lienee jo lopullisesti hävitetty. Kalat ei ilmeisesti tunnu kiinnostavan ketään. Kaikkein vähiten ympäristöviranomaisia ja luonnonsuojelijoita. Vesivoima ja muut suuremmat intressit jyrää, ja kiinnostus kaloja kohtaan on olematonta. Nyt Sipoonkorven kokonaisuus on vesiluonnon osalta dramaattisesti köyhempiä kuin vielä pari vuotta sitten. Nykyisellään Ritos- ja Byabäcken ovat aika perinteisiä sadevesiviemäreitä ilman arvokalaa.